Päivityksiä on tulossa, mutta kävi pari pv sitten sellainen ärsyttävä takapakki, että olin n 3 tuntia istunut koneen ääressä, siirtänyt kuvia ja naputellut tekstiä, ja sitten painoin yhtä väärää näppäintä vahingossa ja niinhän siinä kävi, että koko monen tunnin työrupeama katosi kuin tuhka tuuleen...

Siitä suivaantuneena en todellakaan istunut toista kolmituntista perään, vaan päätin jättää päivityksen siihen, kunnes on taas aikaa. Ja nyt on mennyt pari pv taas lennossa, mutta olen lähdössä tänään Suomeen ja katson, josko siellä olis sen verran luppoaikaa, että ehtisin laittaa paitsi nuo vanhat päivitykset, nin myös jotain uutta.

Takaisin Budaan palaan viikon päästä, yksien vieraidemme kanssa.

Noin lukee tuliaismukissani, jota en voinut olla ostamatta Patsaspuistosta... Eräs puoliso tosin hieman itseironisesti totesi, että "Work for the State":n perään pitäisi kirjoittaa punaisella alle, että "for free". ;)


Patsaspuisto on ihan käymisen arvoinen paikka, erityisesti oppaan kanssa. Muuten siellä olisi varmaan tullut kierrettyä "patsas, toinen patsas, kolmas patsas" -periaatteella, mutta nyt kierroksessa vierähti pari tuntia, kun opas kertoili siinä sivussa Unkarin historiaa ja joidenkin historian hahmojen taustoja ja unkarilaisten ajatuksia. Patsaiden lisäksi alueen ulkopuolella on parakki, jossa on näyttely ja n. 20min. elokuva, joka on koostettu vanhan sisäministeriön vakoilu- ja kansalaistarkkailu-opetusvideoista. Nauha oli kyllä vaikuttavaa katsottavaa ja kävi mielessä, että eipä ihme, jos joillain kansoilla ja maan asukkailla on hieman vaikeuksia luottaa viranomaisiin...




Puistoon pääsee suoraan bussilla (tiedot löytyvät tuolta Patsaspuiston sivulta), sisäänpääsy on 1500Ft, opiskelijoilta 1000Ft.

Täällä on säätila muuttunut sateisemmaksi, tai ainakin harmaanpilviseksi, mutta eipä se poista kesämieltä. Ympäristö on vehreä ja vehmas, joten on silti kaunista, vaikka sataa.

Säätila sopii tosin hyvin mielialaan (mikä on paitsi kesäinen, myös hieman alakuloinen), koska eilen sain sähköpostin, että yksi perhetuttu/tavallaan sukulainen oli menehtynyt leikkauksen jälkeiseen komplikaatioon ja juuri äsken kuulin, että erään työntekijämme isä on menehtynyt aivohalvaukseen (tmv) viime yönä. Samoin kuulin yhden tutun yllättävästä avioerosta. Eli ei siinä mielessä hirveän iloisesti ala tämä viikko.

Eilen aamupäivä ja alkuiltapäivä meni paitsi käytännön järjestelyissä, myös opiskelujutuissa, ja iltapäivällä meille tuli Suomi-Unkari Seuran Rovaniemen osasto vieraaksi. Illalla menimme Taiteiden Palatsiin juhlistamaan Puolan kansallispäivää, ja olin etukäteen hieman epäluuloinen kun ohjelmassa luki, että tilaisuus sisältää puolalaista nykymusiikkia.

Pakko kuitenkin myöntää, että vaikka olin aika väsynyt, niin Wojciech Kilarin musiikki ei ollut yhtään hassumpaa! Hän on tehnyt paljon elokuvamusiikkia, mikä kuului kyllä myös eilen kuulemissamme teoksissa (osa olikin joistain elokuvista, mutta ohjelmistossa oli mm. hänen pianokonserttonsa). Harmi, ettemme saaneet käsiohjelmaa, joten en tiedä tarkkaan mitä kuulimme, tai kuka oli pianosolisti (hän oli kerrassaan mainio tyyppi ja soitti hyvin). Orkesterina oli Ignacy Paderewski Pomeranian Philharmonic Orchestra, joka soitti myös puhtaasti, täsmällisesti ja hyvin. Orkesteri taisi olla miltei 80-miehinen eli kokoa ja ääntä riitti! Edelleen on pakko kehua MüPa:n akustiikkaa, joka on todella hyvä!

Nyt olen lähdössä puolisoyhdistyksen kanssa Budapestin patsaspuistoon, johon on koottu kommunistiajan patsaita, joten kuvamateriaalia seuraa, mikäli sade ei ole ylitsepääsemättömän rankka.

Tulimme juuri takaisin lentokentältä, jonne saattelimme Jarin vanhemmat ja veljen perheineen.

Solidaarisuudesta jäimme jonottamaan, kunnes vieraat pääsivät turvatarkastukseen ja siinä saimmekin jonotella miltei tunnin... Schengen-alueen terminaali oli nimittäin ihan tukossa, ja kun vielä ruuhkaan lisätään se, että koko matkalaukkuhihna lopetti toimimasta (emme tiedä miksi, mutta yksikään laukku ei liikkunut pitkään aikaan eteen tai taakse), niin soppa oli valmis.

Terminaalissa ei ole kovin hyvä ilmastointi eli oli kuumaa ja ummehtunutta, ja siinä alkoi pinna kiristyä muiltakin kuin suomalaisturisteilta... Vielä kun lähdimme ulos, oli osa Helsinkiin matkaavista jonottamassa terminaalin ulkopuolella (oletamme tosin, että menivät myöhempään koneeseen) ja meiltä kysyttiin, että eikö nyt lähettiläs voi jonoille mitään tehdä. Valitettavasti ei voi, ja suomalaisten lisäksi siellä oli kyllä kaikki muutkin samassa hikisessä tunnelmassa mukana, joten sympatiat olivat kaikkien jonottajien puolella. Ymmärrettävästi osalta pääsi muutama ärräpääkin, kun teki mieli purkaa ketutusta, vaikkei ruuhka tietysti meidän syytämme ollutkaan. Olisimme tietysti tehneet kaiken voitavamme, jos lähettilään toimivaltaan jonojen lyhentäminen tai suomalaisturistien saaminen jonojen etupäähän kuuluisi! :)

No, mutta se tästä. Opetuksena ehkä se, että kentälle kannattaa tosiaan mennä hyvissä ajoin, koska tämä on näemmä aina tällaista arpapeliä: välillä tiskit ovat ihan tyhjänä, välillä taas jonot ylettyvät ulos terminaalista, kuten tänään. Me olimme ihan yliaikaisessa, ja silti vierailemme jäi kaiketi vain 15 minuuttia ylimääräistä aikaa turvatarkastuksen jälkeen ennen koneeseen menoa.


Hampaista sain tikit myös pois viime viikolla, ja vaikka särky on jo vähentynyt todella paljon, niin apteekin kautta piti mennä ja hakea lisää särkylääkettä. Apteekkitarinat jatkuvat siis niin, että täältä saa n. 4 eurolla 20 kpl 600mg ibuprofeiinilääkettä, mutta esim. Suomessa tavallista Xyzal-allergialääkettä ei saa kuin reseptillä. Käsittääkseni tuo "Burana 600mg" (joka ei tietysti täällä ole mitään Buranaa, vaan täällä on oma brändi) on Suomessa edelleen reseptilääke?

Tutustuin myös taannoin mielenkiintoiseen TVkaista-systeemiin, joka sopii kuin nenä päähän tällaiseen ulkosuomalaiseen elämään, kun ei ensinnäkään ehdi olla tv:n ääressä odottelemassa ohjelmia, mutta erityisesti sen takia, että niitä suomalaisia kanavia kun ei välttämättä siellä ulkomailla näy. Homma toimii siis niin, että tietyllä kuukausimaksulla järjestelmä nauhoittaa kaikki ohjelmat valitsemiltasi suomalaisilta kanavilta ja ne ovat tietokoneella katsottavissa 2 vkoa siitä eteenpäin koska vain.

Parvekkeelle kävimme ostamassa Tescosta edullisia räsymattoja, ettei tarvitse aina tossut jalassa kävellä betonilattialla. Mitään kukkavirityksiä ei taida kuumuuden takia viitsiä laittaa, koska edeltäjät ovat varoitelleet, että amppelit ym roikkuvat nuupahtaneina ja ruskeina, kun kesä todenteolla alkaa. Harmi, mutta ei voi mitään. Ehkä jotain yrttejä yritän ulkona kasvattaa.

Tämän päivän pähkinä purtavaksi oli se, että uuden pankkikorttini magneettiraita oli ihan sellaisessa liimassa, jolla kortti on liimattu siihen paperiin kiinni (siis kun kortin saa pankista, niin se oli kiinni jossain pankin lomakkeessa). No, ei ole lähtenyt hyvällä eikä rapsuttamalla, joten tänään testasin käsisaippuan, tiskiaineen ym, mitään kovin vahvoja liuottimia en uskaltanut käyttää, mutta noita hinkkasin kynsiharjalla korttiin, eikä tapahtunut mitään. Mikään muu ei tepsinyt, vaan kortissa oli liimatahma sitkeästi, mutta muistin lopulta, että minulla on kasvojen pesuun tarkoitettu mikrokuituliina ja sillähän lähti, ilman pesuainetta! Tämä vinkiksi muillekin, jos jotain sitkeää likaa yrittää puhdistaa. Seuraavaksi testaan saanko tuolla tämän tietokoneeni näppäimistön vierustan puhtaaksi, kun on vähän mustunut tuosta hiiren vierestä (painomustetta ym).

Ensi sunnuntaina lähden Suomeen viikoksi (ohjelmassa ainakin opiskelua, balettia ja ystävien tapaamista), mutta sitä ennen pitää selvittää, että mitäköhän tällä viikolla tapahtuu... tätä kirjoittaessa voin rehellisesti sanoa, että ei ole pienintäkään visiota ensi viikon ohjelmasta. :)

Päivitän blogia mahd. pian erityisesti kuvien osalta, kunhan ehdin hieman pohtia, että mitä tällä viikolla on tapahtunut.

Tässä kuvareportaasi menneeltä viikolta. Ohessa mm. kuvia unkarilaiselle suunnistajatoivolle myönnetystä kiertopalkinnosta (palkinto myönnetään perinteisesti Suomen suurlähetystössä vuosittain, vs. Pertti Torstila, joka oli täällä aiemmin suurlähettiläänä, aloitti käytännön), Suomi-koululaisten hienosta kevätnäyttelystä sekä Reijan läksiäisistä. Vappuaattona meille tuli kolme tai neljä (menin laskuissa sekaisin) vierasryhmää samanaikaisesti, mutta koska pyörin ja hyörin emäntänä, niin valokuvaukselle ei jäänyt aikaa yhtä kuvaa lukuunottamatta.